Tietokonetomografian kasvava säteilyaltistus

Valtakunnalliset Lääkäripäivät 2007 ja 2008, Messukeskus, Helsinki

TT-tutkimusten osuus radiologisista tutkimuksista kasvaa ja on keskussairaalatasolla noin 10 %, mutta osuus kokonaissäteilyaltistuksesta on helposti yli 50 %. TT:n suosio tehokkaana ja korkealaatuisena kuvausmenetelmänä on perusteltua, mutta suurten säteilyannosten vuoksi tutkimusten oikeutusarvioinnin ja optimoinnin tulisi olla erityisen huolellista.

Säteilyn käyttö ja sen optimointi poikkeavat perinteisestä tekniikasta

Tietokonetomografian (TT) säteilykeila tuottaa potilaaseen selvästi perinteisestä röntgenkuvauksesta poikkeavan annosjakauman. TT:ssä myös syvemmällä sijaitsevat elimet saavat pinta-annoksiin suhteutettuna merkittäviä säteilyannoksia. Säteilyaltistuksen suuruuteen voidaan vaikuttaa kuvausparametrien valinnalla. Kuvauksessa käytettävä putkivirta (mA) ja sähkömäärä (mAs) ovat suoraan verrannollisia säteilyannokseen, joten mikäli mA-arvo kaksinkertaistuu, myös annos kaksinkertaistuu. Toisaalta, jos diagnostisesti tarkasteltava leikepaksuus voidaan kaksinkertaistaa, voidaan annosta pienentää puoleen kuvan kohinatason muuttumatta. Säteilyannosta ja kuvanlaatua voidaan siis säätää mA-valinnan sekä kohteen mukaan valitun (rekonstruktion) leikepaksuuden kautta. Hyvät esitiedot ja perustellut indikaatiot helpottavat tätä annoksen ja kuvanlaadun optimointia huomattavasti.

Säteilyaltistuksen pienentämisen reunaehtona on diagnostisesti tarvittava kuvanlaatu

TT:n kuvanlaatu on aina jossain määrin epäspesifinen ja subjektiivinen kuvan informatiivisuuden mitta, jonka arvioijana on koulutettu asiantuntija. Tästä syystä kvantitatiiviset (objektiiviset) suureet, kuten kohinataso, eivät voi täysin kattaa kaikkia kuvan kliiniseen vaikuttavuuteen liittyviä tekijöitä jotka ovat edellytyksenä oikean diagnoosin tekemiselle. Säteilyannosten minimointia ei rajoita tekniikka itsessään, vaan kuvanlaadulta diagnostisesti edellytetty minimitaso.

Uuden tekniikan mahdollisuudet säteilyaltistuksen pienentämiseen

TT-kuvausten optimointiin voidaan käyttää myös automaattisia, käyttäjän valinnoista riippumattomia menetelmiä. Esimerkiksi automaattinen mA-modulaatio säätää putkivirtaa reaaliaikaisesti potilaan geometrian ja rakenteen mukaan siten, että kuvanlaatu säilyy mahdollisimman stabiilina läpi tutkittavan alueen ja samalla säteilyannosta saadaan pienennettyä jopa kymmeniä prosentteja. Lisäksi laitteiden sisältämillä säteilyn suodattimilla pyritään huomioimaan potilaan vaimennusominaisuudet entistä paremmin. Säteilyn käytön optimointi TT-tutkimuksissa ulottuu kuvausvaiheesta työasemalla tehtävään jälkikäsittelyyn ja kuvankatseluun saakka. Hyvin tehdyn TT-tutkimuksen tuottamaa kuvadataa on katsottava radiologian laatukriteerit täyttävältä näytöltä, jotta tutkimuksen kannalta arvokas diagnostinen tieto saadaan luotettavasti näkyviin. Sama pätee kaikkeen digitaaliseen radiologiaan.

Oikeutusarvion merkitys säilyy tekniikan parantuessa ja sovellusten lisääntyessä

TT:n säteilyaltistuksen kehityssuunta tulevaisuudessa riippuu monista eri tekijöistä. Uuden tekniikan tarjoama tehokkuus, korkea laatu sekä jatkuvasti laajenevat sovellusalueet mm. sydämen tutkimuksissa vaikuttavat tutkimusmääriin ja siten myös kokonaissäteilyaltistukseen lisäävästi. Toisaalta, teknisten optimointityökalujen ja tietotaidon kehittyminen radiologisissa yksiköissä sekä lisääntyvä tietoisuus säteilyyn liittyvistä asioista lähettävissä yksiköissä edesauttavat säteilyaltistuksen vähentämistä. Riittävä kommunikaatio lähettävän lääkärin, radiologin ja röntgenhoitajan välillä varmistaa tutkimuksen oikeutusarvion toteutumisen ja optimoinnin esitietojen asianmukaisuuden. Vaikka TT:n säteilyaltistus kasvaisikin, kasvu on oikeutettua, mikäli potilaiden tutkimuksesta saama hyöty oikeina hoitopäätöksinä on säteilyriskiä suurempi. Tämän ehdon tulisi täyttyä kaikissa tutkimuksissa.

MIKA KORTESNIEMI
Dosentti, sairaalafyysikko