Säteilyturvallisuus
Säteilysuojelun päätavoitteena on suojella ihmisiä säteilyn haittavaikutuksilta.
Säteilyturvallisuuteen liittyy kolme pääperiaatetta, jotka ohjaavat kaikkea käytännön toimintaa:
- Oikeutusperiaate: säteilyn käytöstä saatava hyöty on oltava suurempi kuin haitta.
Oikeutusperiaatteen toteutuminen merkitsee mm. radiologisiin tutkimuslähetteiden ja tutkimusindikaatioiden oikeellisuuden varmistamista. Samalla eri tutkimustekniikoista aiheutuvat säteilyriskit tulisivat olla hyvin lähettävien lääkäreiden tiedossa. Kokonaisuuden kannalta tulisi selvittää myös potilaan aiempi altistushistoria. Digitaalisen kuvantamisen aikakaudella aiempia kuvia voidaan myös hyödyntää aiempaa helpommin, jolloin tarve uusintakuvauksiin vähenee jonkin verran. - Optimointiperiaate: säteilyaltistus on pidettävä niin alhaisena kuin kohtuullisin toimin on mahdollista. Optimointiperiaate tunnetaan kansainvälisesti Alara-periaatteena (as low as reasonably achievable). Käytännön toiminnassa tämä edellyttää laitteistojen toiminnan hyvää tuntemusta, jotta tutkimusparammetrit osataan valita siten, että indikaation mukainen diagnostinen laatu voidaan saavuttaa mahdollisimman pienellä säteilyaltistuksella. Onnistunut optimointi edellyttää lisäksi toteutuneiden potilasannosten määrittämistä viranomaisohjeiden mukaan ja sen rinnalla radiologin suorittamaa kliinisen kuvanlaadun arviointia.
- Yksilönsuojaperiaate: säteilytoiminnasta työntekijöille tai väestölle aiheutuva säteilyaltistus ei saa ylittää sille säädettyjä enimmäisarvoja (annosrajoja). Yksilönsuojaperiaatetta sovelletaan olemassa olevien altistustietojen perusteella kohdeväestön ja säteilytyöntekijöiden säteilyturvallisuuden varmistamiseksi.
Säteilyturvallisuuden käytännön ratkaisut riippuvat paljolti toiminnan laadusta kyseisessä yksikössä. Esimerkiksi toimenpideradiologiassa primaarikeilan läheisyydessä työskentelevien säteilyturvallisuuden optimointiin pyritään pääasiassa kolmella työskentelytapoihin liittyvällä suosituksella, jotka on myös kuvattu alla olevassa kuvassa:
- Etäisyys säteilylähteeseen pyritään pitämään mahdollisimman suurena. Etäisyyden neliölain mukaan kaksinkertainen etäisyys tiputtaa säteilyaltistuksen neljäsosaan.
- Altistusaika pyritään minimoimaan (mahdollisimman lyhyitä säteilytyksiä)
- Hyödynnetään väliainetta: säteilylähteen ja kehon välissä käytetaan säteilysuojaimia, joiden takana säteilyaltistus on enää murto-osia alkuperäisestä altistuksesta. Laajemmassa mittakaavassa tutkimushuoneen seinien ja muiden vastaavien rajapintojen säteilysuojaus estää hajasäteilyn leviämisen ympäröiviin tiloihin.
Näitä menetelmiä ja muita teknisiä työkaluja yhdessä hyödyntäen säteilyturvallisuus voidaan riittävällä varmuudella pitää suositusten mukaisena sekä yleisemminkin optimoida toimintatapoja ja näin parantaa säteilyhygieniaa.
Pyrimme omassa työssämme määrätietoisesti parantamaan asiakkaidemme säteilyturvallisuutta ja sitä edesauttavia toimintatapoja. Tekninen asiantuntemus ja kokemukseen perustuva käytännön asiantuntemus antavat hyvän perustan tälle kehitystyölle. Lisätietoja säteilyturvallisuudesta löydät mm. Säteilyturvakeskuksen internetsivujen kautta.